Jos haluaisit käydä kaupassa, se seuraisi sinua satelliitilla ja perisi joka askeleelta maksun. Jos yrityksesi haluaisi ajaa rekan itärajalle, napsahtaisi lasku ajokilometreistä kellontarkasti postilaatikosta. Tällainen yritys voisi päättää, mitä logistiikka maksaa ja kuka sitä ylipäätään saa käyttää. Sillä olisi valtavasti valtaa.

Yhteiskunnalle välttämättömän fyysisen infrastruktuurin laaja yksityistäminen ja monopolisointi on onneksi Suomessa vielä dystopiaa, mutta sähköisessä infrastruktuurissa tilanne alkaa olla jo toinen. Digitaalisilla alustoilla maailman valloittaneet yritykset, kuten Google, Amazon ja Facebook, eivät ole enää mitä tahansa isoja yrityksiä. Ne omistavat paitsi valtavat määrät dataa käyttäjistään myös infrastruktuurin, jota suuri osa maapallon väestöstä – ja myös yrityksistä ja järjestöistä – tarvitsee arkipäiväisten asioidensa hoitamiseen.

Tutkijat Matti Ylönen ja Leevi Saari kuvaavat alustatalouden ilmiöitä tuoreessa artikkelissaan alustakapitalismiksi. Erilaisia alustatalouden liiketoimintamalleja yhdistää tavoite luoda hallittu digitaalinen tila, jonka läpi ohjataan taloudellisesti arvokasta toimintaa – paitsi digitaalisia palveluita myös fyysisen talouden palveluita kuten kuljetuksia, ruoka-annoksia ja asunnon vuokraamista. Pelkän markkinoilla toimimisen sijaan alustayritys pyrkii omistamaan koko markkinan, ja luo näin vahvoja riippuvuussuhteita muihin yrityksiin ja yksittäisiin kansalaisiin.

Alustataloutta voi siis hyvin verrata kuvitteelliseen yritykseen, joka omistaa kaikki Suomen tiet ja satamat, ja päättää niiden käytöstä. Verotuksellisesti alustatalous eroaa kuitenkin merkittävästi perinteisestä, paikallisen yhtiön kautta harjoitetusta liiketoiminnasta. Digitaalisten palveluiden tarjoaminen ei edellytä fyysistä toimipaikkaa toimintamaissa, joten alustataloustoimijoiden on helppoa välttää fyysiseen läsnäoloon perustuva verovelvollisuus. Pelkällä digitaalisella alustalla liiketoimintaansa pyörittävä yritys voi siis täysin laillisesti kirjata kaikki voittonsa veroparatiiseihin verottajan ulottumattomiin. Esimerkiksi Facebook ei maksa Suomeen lainkaan veroja.

Kyse ei ole vain teoriasta. Suuri osa isoista, pääasiassa amerikkalaisista alustatalouden yrityksistä toimii juuri näin. Esimerkiksi Google, Facebook ja Apple (jolla on laitebisneksen lisäksi myös merkittävää alustatalouden tunnusmerkit täyttävää toimintaa) ovat toimineet Euroopassa pääasiassa Irlannista käsin, jossa digitalouden yhtiöille tarjotaan merkittäviä veroetuja. Irlannin rooli on niin suuri, että se näkyy räikeästi Yhdysvaltain viranomaisten julkaisemista amerikkalaisten yritysten maakohtaisissa verotiedoissa.

Ilmiö vääristää kilpailua, ja siksi esimerkiksi perinteiset mainosrahoitteiset mediat ovat olleet helisemässä. Media-alan pohjoismaiset etujärjestöt vaativat jo vuonna 2017 päätäjiä puuttumaan epäreiluun kilpailuasemaan ja asettuivat tukemaan EU:n yritysverouudistuksia. Etujärjestöt kutsuivat epäreilua asetelmaa jopa haitalliseksi demokratialle: siinä missä mainostuotoilla rahoitettavasta perinteisestä journalismista maksetaan verot, pelkkiä mainoksia myyvät kansainväliset jätit säästyvät veroilta.

Alustatalous on löytänyt tiensä myös globaaliin etelään. Afrikassa alustataloutta dominoivat määrällisesti kuljetus- ja vähittäiskaupan alan yritykset. Isoja kansainvälisiä toimijoita ovat esimerkiksi virolainen Bolt ja amerikkalainen Uber. Afrikassa alustatalous voi tuoda kasvavalle väestölle kaivattuja työpaikkoja, mutta pitkäjänteisen kehityksen luominen on vielä kysymysmerkki: alustatalouden työpaikat eivät ole useinkaan säällisiä, eivätkä nämä yritykset aina jätä voitoistaan verotuloja toimintamailleen. Miljoonat kurjat työpaikat alipalkattuina taksikuskeina tai ruokalähetteinä eivät siis välttämättä auta kehittyviä maita parantamaan koulutusta ja satsaamaan muuhun yhteiskunnalliseen kehitykseen.

Alustatalouden valtaa on koetettu suitsia sieltä täältä. Datan keruun villiin länteen yritettiin puuttua EU:ssa massiivisella GDPR-uudistuksella. Uusimpana hankkeena Suomessakin esitetään alustatalouden yrityksille velvollisuutta ilmoittaa niiden kautta hankitut tulot. Tämä tarkoittaisi, että esimerkiksi omaa asuntoaan ei voisi enää jatkossa vuokrata AirBnB:n kautta ilman, että verottaja saa tietää. Uudistus on tärkeä, mutta ei puutu siihen, mihin alustatalouden yritykset itse maksavat veronsa. 

Komissiolta odotetaan vuoden lopussa jälleen uutta pakettia alustatalouden ongelmien ratkaisemiseksi. Valitettavasti kansainväliset prosessit digitalouden verosääntöjen uudistamiseksi ovat kuitenkin edenneet nihkeästi, ja maat kuten Ranska ja Iso-Britannia ovat lähteneet toimimaan asiassa omin päin. Alustatalouden yritykset ovat vastanneet kansallisiin verotusyrityksiin muun muassa korottamalla hintoja.

Finnwatch haluaa kantaa ensi vuonna oman kortensa kekoon alustatalouden yritysten haitallisten vaikutusten suitsimiseen. Keräämme parhaillaan joukkorahoituksessa varoja, jotta voimme tutkia, mihin juuri Suomessa toimivat alustatalouden yritykset maksavat veronsa, ja mitä ongelmille voitaisiin kansallisesti ja kansainvälisesti tehdä.